Mujejärven historiaa

Teksti: Mauri Mönkkönen
Mujejärvi kuuluu Nurmeksen itäisiin ns. kaskikyliin, jotka syntyivät 1600-luvulla kaskenpolttajien asettuessa paikoilleen. Vähitellen Mujejärven ja Nykyrinjärven rannoille sekä kauemmaksi Kujankiin ja Sopelle vakiintui kahdeksan talon hajanainen kylä, jossa ihmiset saivat elantonsa kaskenpolton ohella muutaman hehtaarin peltotilkuista, karjanpidosta sekä metsästyksestä ja kalastuksesta.
Mujejärveltä oli erittäin hankalat yhteydet muualle. Salojen liikenteen ongelmat keskittyivät kesäajan tavarankuljetukseen. Arkkujakin oli miltei mahdoton saada kesäkelissä vihittyyn maahan, ja kuka sitä yritti kerran, ei hän yrittänyt enää toistamiseen. Paikkakunnalta on olemassa vanha laulun pätkä, joka kuuluu:
"Elä sinä heilani kesällä kuole,
se huolia mulle antaa.
Kuole talvella pakkasella,
silloin ne reitit kantaa."
Mujejärvellä olikin useita Kalmosaaria, jonne vainajat pantiin väliaikaisesti hautaan ja josta vainajat siirrettiin kirkkomaahan vasta kuukausien perästä rekikelissä.

Mujejärvi oli niitä etäisiä kyliä, jossa casumo vanhat tavat ja perinteet säilyivät pitkään. Tätä käytti hyväkseen mm. kansatieteilijä Samuli Paulaharju, joka teki keräysmatkan Mujejärvelle vuonna 1907. Erityisesti häntä tuntuivat kiinnostavan vanhat savutuvat ja pihapiirit sekä karhunmetsästyksestä kertovat tarinat. Karhut olivat säilyttäneet kylässä maagisen arvostuksen. Erilaisia karhun elimiä pidettiin parannuskeinoina ja kylän taloissa oli paljon mm. karhunkalloja ja siitinluita ja karhun sapesta tehtyä parannusliemiä.
Mujejärven halki rakennettiin 1880-luvun alussa tie, joka yhdisti Nurmeksen ja Kuhmon kirkonkylät. Kylän kehitys pääsi vauhtiin. Puutavarayhtiöt laajensivat hakkuut kauas Maanselän reunoille, ja köyhät Mujejärven maattomat ja vähän varakkaammat, mutta kovasti käteisköyhät talolliset saivat runsaasti metsä- ja uittotöitä. Rahatalouden kanssa oli opettelemista, ja talot velkaantuivat pahasti Nurmeksen kauppiaille. Hädässään talolliset myivät isot tilansa puutavarayhtiöille ja jäivät asumaan taloon lampuoteina.
"Sivistyksen valo" tuli kylään, kun kansakoulu alkoi toimia 1900-luvun vaihteessa ensin vuokralla taloissa ja sitten omassa rakennuksessaan. Opettajista tuli kylän henkisiä johtajia. Merkittäviä opettajia olivat Erkki Peltonen, kirjailija Johannes Linnankosken veli, Ellen Laurila ja sotien jälkeen Tapani Tolvanen. Kylässä toimi 1910-luvulta lähtien innokas opintokerho, joka kokoontui vuorotellen eri taloissa. 1920- ja 1930-luvulla kokoonnuttiin suojeluskunta- ja lottatyön merkeissä. Talvisin järjestetyt hiihtokisat olivat merkittäviä tapahtumia.
Vaarojen asuttaminen eteni voimakkaasti ja uusia asuinpaikkoja perustettiin lisää. Metsänvartijapaikat ja kruununmetsätorpat itsenäistyivät. Kylään perustettiin kauppoja, joista pitkäaikaisin oli Jukolan Osuusliikkeen myymälä. Talvisodan aikana kylä evakuoitiin, mutta sitä ei poltettu. Sodan jälkeen asukkaat palasivat entisille asuinpaikoille. Monesta talosta ja mökistä oli kuitenkin isäntä poissa.
Enimmillään 1950-luvulla oli Mujejärvellä neljättä sataa asukasta. Sitten valtio ja puutavarayhtiöt aloittivat suuret aukkohakkuut. Jonkin aikaa niissä oli töitä. Pienet tilat eivät kuitenkaan antaneet enää riittävää toimeentuloa. Kaupunkien ja maaseudun elintasoerot kasvoivat. Mujejärven nuoret muuttivat 1960-luvun kuluessa pois, osa Ruotsiin saakka. Kyläkoulu lakkautettiin vuonna 1973. Taloihin ja mökkeihin jäi asumaan vain vanhempaa väkeä.
Alkoi autioituminen.